Hengen viljely
Millaiset lainalaisuudet ohjaavat kulttuurista kehittymistä; olemmeko joidenkin meille ulkopuolisten voimien armoilla vai voimmeko itse ohjata sitä?
12. Avain - HENGENVILJELY JA KULTTUURINEN EVOLUUTIO
Ihmisen biologinen ja fysiologinen evoluutio päättyi pääpiirteissään yli 100 000 vuotta sitten. Kuitenkin koemme olevamme jotenkin enemmän ihmisiä kuin 100 000 vuotta sitten eläneet esi-isämme. Muutos on viimeisten vuosituhansien aikana tapahtunut ihmisen tietoisuuden tasolla ja se ilmenee ihmisyhteisöjen kulttuurin kehittymisenä. Yksi tapa tarkastella lähemmin sellaista inhimillistä oppimista, joka välittyy sukupolvelta toiselle onkin ottaa käyttöön kulttuurisen evoluution käsite.
Eläintieteilijä Richard Dawkins on 1976 kirjoittamassaan kirjassa "The Selfish Gene" esitellyt käsitteen meemi (meme), jolla näyttäisi hänen mukaansa ihmisen kulttuurisen kehityksen puolella olevan samanlainen merkitys kuin geeneillä on lajien biologisessa kehityksessä. Meemistä on myös käytetty nimeä kulttuurigeeni. Samalla tavalla kuin biologisessa kehityksessä jotkut geenit valtaavat alaa toisten geenien kustannuksella ja vievät lajinkehitystä eteenpäin, valtaisivat ihmisen tietoisuuden ja kulttuurin puolella tietyt vahvat meemit alaa toisilta meemeiltä ja veisivät ihmisen ja yhteisön kulttuurista kehitystä eteenpäin. Geenien välittämän tiedon perusta löytyy solujen molekyyleistä ja dna-ketjuista. Meemien sisältämä tieto sen sijaan välittyy ihmisten välisestä ajatusten, ideoiden ja merkitysten vaihdosta. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksesta parhaiten perustellut ajatukset jäävät elämään ja muodostuvat osiksi yhteisön vallitsevaa kulttuuria.
Biologisen evoluutioteorian keskeisiä käsitteitä on ns. luonnonvalinta; vahvojen yksilöiden ja lajien geenit "kopioituvat" niiden jälkeläisissä ja vievät lajinkehitystä eteenpäin. vahvat yksilöt ja lajit selviävät olemassaolon taistelussa ja heikot tuhoutuvat. Mutta voiko myös kulttuurinen evoluutio perustua sille periaatteelle, että vahvat selviävät ja heikot tuhoutuvat? Joskus näin näyttää käyvän kun vahvat asevoimat omaavat kulttuurit (yhteiskunnat) selviävät ja heikosti varustautuneet tuhoutuvat.
Mutta todellinen kulttuurinen evoluutio – sellainen, joka tekee meistä enemmän ihmisiä - tapahtuu toisella tasolla. Se on yhteisöllinen tapahtuma, jossa kamppailu käydään ideoiden ja ajatusten välillä. Kamppailun tarkoituksena on, että järkevät ja perusteltavissa olevat ideat ja oivallukset otetaan käyttöön, olipa niiden esittäjä fyysisiltä voimiltaan ja yhteisölliseltä asemaltaan millainen tahansa. Huonon tai tyhmän idean esittäjänkään ei tarvitse tuhoutua, koska jokaisen ideat ja oivallukset joka tapauksessa perustuvat toisten ihmisten oivalluksille ja ne taas ovat pohjana kolmansien uusille oivalluksille. Siis aitoa dialogia sanan varsinaisessa merkityksessä.
Jotta vältyttäisiin armottomilta "heikot sortuvat elon tiellä"- mielikuvilta, jotka pahimmassa tapauksessa ohjaavat yhteisön arvojen muodostumista, voisi analogiaa kulttuuriselle evoluutiolle olla järkevää etsiä muualtakin kuin biologisesta lajinkehityksestä. Yksi vaihtoehtoinen tapa lähestyä asiaa, on tutkia kulttuuri-käsitteen etymologista alkuperää. Käsite on peräisin maanviljelyä tarkoittavasta latinan colere -verbistä, mutta vuosina 106-43 ennen ajanlaskun alkua elänyt Cicero antoi käsitteelle merkityksen cultura animi "hengen viljely". Kasvattamisen ja oppimisen päämääränä olisi tämän ajatuksen mukaan kehittää ihmistä vastaamaan omaa olemustaan, ihmisen ideaa. Hengenviljely olisi sivistymistä ja kasvamista tietoiseksi itsestään ja siitä, mitä ihminen on tai mitä hän voisi olla.
Kysymys on viimekädessä ihmiskunnan vaihtoehtoisista tulevaisuudenvisioista, joihin voimme itse tietoisilla valinnoillamme vaikuttaa. Kulttuurisen kehityksen perimmäisenä tavoitteena on etsiä ja tuottaa uutta tietoa, jolla luodaan hyvän elämän edellytyksiä - ei vain itsellemme, vaan myös tuleville sukupolville. Tässä voisi olla hyvä missio järjestöille tai yhdistyksille, jotka haluavat tehdä aitoa kulttuurista työtä.
|
