Sosiaalinen pääoma
Jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana pohtimaan suhdettaan muihin ihmisiin, sitä miten tulla toimeen muiden kanssa menettämättä itseään. Valtio-opillisista teorioista, poliittisista ohjelmista, johtamisen oppikirjoista, järjestöjohtamisen kursseilta, avioliittoleireiltä jne. löytyy kyllä paljon vinkkejä toimivista yhdessä elämisen malleista. Mutta miksi yhdessä eläminen kaikista hyvistä opeista ja neuvoista huolimatta usein osoittautuu niin vaikeaksi?
11. Avain - SOSIAALINEN PÄÄOMA JA MUIDEN KANSSA YHDESSÄ ELÄMISEN TAITO
Yksilö ja yhteisö
Kuulumisemme erilaisiin yhteisöihin on niin itsestään selvä ja tavallinen asia, että emme ehkä sittenkään saa riittävästi käytännönläheistä toimivaa tietoa ja reflektoivaa harjoittelua siitä miten yhteisön toisten jäsenten kanssa tullaan toimeen. Saamamme opit saattavat olla "äidinmaidon mukana saatuja", eivätkä hyvät neuvot muiden kanssa pärjäämisestä enää pädekään nykymaailmassa. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa itse kunkin on terveellistä tarkastella avoimin mielin omaa suhdettaan niihin yhteisöihin ja instituutioihin, joiden jäseninä olemme. Voi olla havahduttavaa tarkastella omia roolejaan esim. perheenjäsenenä, työntekijänä, järjestötoimijana tai kansalaisena.
Tässä mielessä myös viime aikainen keskustelu kansalaisvaikuttamisesta ja aktiivisesta kansalaisuudesta on tervetullutta ja tarpeellista, varsinkin jos kysymys kansalaisuudesta ymmärretään mahdollisimman laajasti. Emme saa tyytyä pohtimaan kansalaisuuttamme vain suhteessa poliittiseen päätöksentekoon, vaan meidän on punnittava rooliamme yksilöinä kaikissa niissä yhteisöissä, joiden kautta voimme vaikuttaa yhteisön asioihin. Poliittinen vaikuttaminen on vain yksi keino saada äänensä kuuluviin. Työntekijöinä olemme mukana jatkuvasti muokkaamassa maailmaa ympärillämme. Myös omilla valinnoillamme kuluttajina vaikutamme monen ihmisen elämään, ehkä jopa enemmän kuin äänestyspäätöksillämme. Yhdistykset ja kansalaisjärjestöt ovat, ihmisten niin halutessa, merkittävä yhteiskunnallinen voimatekijä. Yhdistykset ja niiden toimintaryhmät ovat myös aina tarjonneet hyvän foorumin omien ryhmäroolien tutkimiselle.
Normeista ja nokkimisjärjestyksistä avoimeen dialogiin
Ihmisten keskinäisiä suhteita erilaisissa yhteisöissä on perinteisesti säädelty kattavilla normistoilla ja ryhmän jäsenten paikan tarkasti määrittävillä hierarkioilla. Tämä muistuttaa loppujen lopuksi paljolti eläinten ryhmäkäyttäytymistä, normit vastaavat eläinten vaistonvaraisia käyttäytymismalleja ja hierarkiat eläinyhdyskuntien nokkimisjärjestyksiä. Avoimeen dialogiin perustuva yhdessä elämisen säätely on haastavampi mutta myös ihmismäisempi tapa päättää yhteisön yhteisistä asioista ja ratkaista syntyneet erimielisyydet. Dialogin avulla voidaan löytää toimiva tasapaino yksilön ja yhteisön välillä, joka on tänä päivänä perusedellytys sille, että sekä yhteisö että sen jäsenet voivat hyvin.
Mikään ei poista sitä tosiasiaa, että yhteisön jäsenten pitää noudattaa joitakin normeja ja pelisääntöjä, jotta ei ajauduta yhteisön sisäiseen kaaokseen. Mutta jos pelisäännöistä on yhdessä sovittu, on niitä paljon miellyttävämpi noudattaa kuin sellaisia normeja.Toisaalta elinvoimaisen yhteisön on annettava jäsenilleen suuri toimintavapaus ja mahdollisuus toimia myös spontaanisti ja luovasti. Yksilöiden spontaania ja luovaa otetta tarvitaan, jotta yhteisö ei jämähdä paikalleen ja pysyy toimintakykyisenä myös tilanteessa, jossa toimintaympäristö on muuttunut. Ihmiset joilla on elintilaa, huomaavat helposti milloin yhdessä sovitut normit eivät enää toimi ja uskaltavat myös ilmaista näkemyksensä. Tämä herkkä tasapaino yksilön ja yhteisön välillä on tärkeä työväline toimivien yhdistysten, yhteisöjen ja jopa yhteiskuntien rakentamiselle.
Sosiaalinen pääoma
Avoimen dialogin kautta yhteisöön kertyy sosiaalista pääomaa, joka helpottaa yksiön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta ja lisää yhteisön jäsenten välistä luottamusta ja yhteisön tiiviyttä. Ja kääntäen, sosiaalista pääomaa ei voi syntyä normiohjatussa hierarkkisessa yhteisössä. Sosiaalista pääomaa ei myöskään voi syntyä jos kysymys toimivasta yhteisöstä nähdään vain johtamisongelmana. Sosiaalisen pääoman kertyminen edellyttää, että yhteisön kaikki jäsenet ovat aktiivisia ja tuovat omat mielipiteensä julki. Uudenlaisia tapoja toimia edellytetään niin johtajilta kuin yhteisön muiltakin jäseniltä. Sosiaalinen pääomaa on merkki modernista, tasavertaisesta, ihmisten omaäänisyyteen perustuvasta yhteisöllisestä elämisestä.
|
