Kuunteleminen
Aidossa kuuntelemisessa on kysymys tilan antamisesta toisen ihmisen kokemukselle. Kysymys on myös toisen ihmisen asemaan asettumisesta, hänen näkemyksilleen arvon antamista, vaikka ne poikkeaisivatkin omistamme. Oppiessamme aidosti kuuntelemaan pystymme siirtymään toinen toistemme ohi puhumisesta todelliseen keskusteluyhteyteen. Mutta miksi tämä on niin vaikeaa?
2. Avain - KUUNTELEMINEN JA TILAN ANTAMINEN TOISEN KOKEMUKSELLE
Yksi syy kuuntelemisen ja tilan antamisen vaikeuteen on siinä yksinkertaisessa tosiasiassa, että emme koskaan pysty täysin samaistumaan toiseen ihmiseen ja oivaltamaan miltä maailma hänen silmillään katsottuna näyttää ja kokemaan sitä sellaisena kuin hän sen kokee. Vaikka toinen haluaisikin avoimesti jakaa omat mielipiteensä ja tuntemuksensa, joudumme tulkitsemaan kuulemamme "omalle kielellemme".
Todellinen kuunteleminen vaatii sitä, että tietoisella ponnistuksella kurottaudumme toisen ihmisen sanojen taakse ja niiden sisään. Samalla meidän on itse pysyttävä sisäisesti hiljaa, arvostelematta ja arvioimatta toisen puhetta, vain hyväksyen ja kunnioittaen kuulemaamme sanojan kannalta perusteltuna ja oikeana (Dunderfelt 2002). Näin voimme saada likimääräisen tuntuman siitä, mitä toinen meille haluaa viestittää. Meidän on viritettävä itsemme kuuntelemisen tilaan, jossa pidättäydymme miettimästä vasta-argumentteja sille mitä toinen sanoo, tai luokittelemasta kuulemaamme joksikin jonka olemme kuulleet moneen kertaan jo aiemmin.
Esimerkki
Miten yleistä onkaan tänä päivänä, että ihmiset eivät malta kuunnella toisiaan. Keskustelu näyttää sujuvan päällisin puolin hyvin, mutta tarkemmin havainnoidessa se koostuukin sarjasta yksinpuheluja. Ihmiset eivät oikeasti kuuntele toisiaan tai kuuntelevat vain sen verran, että saavat valittua omaan vasta-argumenttiinsa sopivat sanat. Tällainen keskustelu ei ole kovin luovaa, eikä se tuota sellaisia tavoitteita, joiden taakse kaikki voisivat asettua siitä ilosta, että olivat niitä itse muotoilemassa.
Harjoitus: Kolmen kiven keskustelu
Kun huomaat yhdistyksen kokouksessa tai harrastusryhmässä, että on aika alkaa kehittää uudenlaista kuuntelun kulttuuria, voit ehdotta hauskaa kuuntelemista parantavaa "kolmen kiven keskustelua". (Jos ryhmä on pieni, niin kiviä voi luonnollisesti olla vaikka viisi.)
Jokaisella keskusteluun osallistuvalla on yhteisen sopimuksen mukaan mahdollisuus käyttää kivien osoittaman määrän mukaisesti aiheeseen tai teemaan liittyviä puheenvuoroja. Kivien asemesta voidaan luonnollisesti käyttää muitakin pieniä esineitä esim. simpukankuoria, lasihelmiä jne. Puheenvuoron käyttäjä asettaa oman kivensä piirin keskelle ja muut kuuntelevat hänen ajatuksiaan. Kun kaikki omat puhekivet on käytetty, niin loppukeskustelun aikana on mahdollisuus keskittyä täydellisesti vain toisen kuuntelemiseen.
|
