Anteeksiantaminen
Entä jos millään edellä kuvatuista ihmissuhdeavaimista tai edes kaikilla yhdessä ei saada jotakin vuorovaikutuspulmaa tai ihmissuhdeongelmaa ratkaistua tai omaa sisäistä rauhaa palautettua. Pitääkö silloin "nostaa kädet pystyyn" ja tyytyä vain syyttelemään tilanteesta joko itseä tai toisia. Vai kannattaisiko kokeilla anteeksi antamista - itselle ja toisille?
7. Avain - ANTEEKSIANTAMINEN
Anteeksi pyytämisellä ja antamisella on joskus turhankin juhlallinen sädekehä. Joskus anteeksipyyntö taas voi olla pelkkä hokema, jolloin myös mahdollinen anteeksiantaminen jää kovin pinnalliselle tasolle. Kummassakaan ei ole oikeaa, aitoa tahtoa päästä ihmissuhteessa eteenpäin.
Anteeksiantamattomuuden taustalla voi olla vähäpätöisempiä arkisia yhteentörmäyksiä ja väärinkäsityksiä ihmisten kesken. Usein tilanteeseen kuitenkin liittyy toisen ihmisen tai molemminpuolista syvää loukkaamista tai jopa toisen ihmisen pitkään kestänyttä hyväksikäyttöä, jota on vaikea unohtaa. Loukattu pelkää ehkä, että anteeksi antaessa joutuu kohtaamaan satutetuksi tulemiseen liittyneet tunteet uudelleen. Pelkona voi myös on altistuminen uudelle satuttamiselle, ja siksi tuntuu paremmalta olla antamatta anteeksi. Joskus kyse on uhrina olemisen -asenteesta, josta on voinut tulla osa omaa identiteettiä. Uhriasenteesta luopuminen vaatisi perusteellista itsetutkiskelua. On helpompi surkutella muilta saatua huonoa kohtelua kuin tehdä asialle jotain. Sama pätee anteeksiantamattomuuteen, joka kohdistuu omaan itseemme. Huono itsetunto on muodostunut osaksi identiteettiämme ja osaksi tarinaa, jota kerromme itsestämme itsellemme. Yhtä hyvin voisimme valita hieman armollisemman suhtautumisen itseemme. Valinta on meidän.
Anteeksiantamisessa ja sen vaikutuksissa on jotain arvoituksellista, joka tekee siitä erinomaisen avaimen pyrittäessä löytämään keinoja ihmissuhdesolmujen avaamiseen. Siksi keskitymme seuraavassa anteeksiantamisen vaikutuksiin ja vaikutusmekanismeihin.
Anteeksiantamisen vaikeus johtuu osittain siitä, että kohdistamme helposti huomiomme toiseen ihmiseen. Pohdimme onko tuo toinen ansainnut anteeksiantomme (esim. pyytämällä anteeksi tai muuten katumalla riittävästi) vai pitäisikö häntä vielä pitää hieman piinassa. Anteeksiantamisen arvoituksellisuus piileekin siinä, että itsemme kannalta olisi mielekkäämpää kysyä olemmeko itse ansainneet vapautumisen menneisyydestä ja meitä kiinni pitävistä tunnekoukuista. Pitämällä kiinni vanhoista tunteista hukkaamme omaa energiaamme ja pahimmassa tapauksessa voimme jopa sairastua. Anteeksi antamalla teemme tilaa uusille asioille elämässämme. Myös lukkiutuneet ihmissuhteet voivat lähteä muuttumaan kun emme riitakumppaniamme kohdatessamme suostukaan toistamaan aina aiemmin lausumiamme "vuorosanoja". Tunnekoukuissa on useimmiten vähintään kaksi osapuolta. Kun toinen päästää irti, koukun "lumous" häviää. Asiat ja ihmiset näyttäytyvät uudesta näkökulmasta, jolloin entinen riitakumppani saattaakin osoittautua tavalliseksi ihmiseksi, joka kaipaa rakkautta ja ymmärrystä aivan yhtä paljon kuin me itse. Voi jopa käydä niin, että kun itse vapaudumme omasta syyttämisen halusta ja vihan tunteista, vähenee samalla tarpeemme projisoida näitä tuntemuksia toisiin ihmisiin.
Gerald G. Jampolski on todennut: " Ei ole koskaan liian myöhistä antaa anteeksi. Ei ole koskaan liian aikaista antaa anteeksi."
Harjoitus: "Kun menet illalla nukkumaan, sano ennen unen tuloa muutaman kerran hiljaa mielessäsi: minä annan itselleni anteeksi. Jos samalla tulee mieleen kuka tahansa muu henkilö, voit lausua hänen nimensä ja sanoa: minä annan sinulle anteeksi. Tämäkin muutamia kertoja".
(Tämän yksinkertaisen harjoituksen kehittänyt psykoterapeutti Tuulikki Saaristo korostaa, että ei ole merkitystä sillä tunteeko jotain erityisiä tunteita mieleen tullutta henkilöä kohtaan. Kysymys ei niinkään ole yksittäisten syntien tai pahojen tekojen anteeksi antamisesta vaan oman tahtomme kasvattamisesta ja armollisemman ja kiitollisemman asenteen omaksumisesta sekä muita että itseämme kohtaan.)
|
