Läsnäoleminen
Läsnäolemisen ja konkreettisten havaintojen tekemisen taito on perusedellytys kaikelle onnistuneelle vuorovaikutukselle ihmisten välillä. Oppiessamme olemaan tietoisesti läsnä ja tekemään konkreettisia havaintoja, toisiin ihmisiin liittyvät väärät uskomuksemme, ennakkoluulomme ja turhat epäilyt väistyvät taka-alalle. Oleellista on miten pystymme entistä paremmin pitämään erillään tosiasiat ja omat salamannopeat tulkintamme niistä?
1. Avain - LÄSNÄOLEMINEN JA KONKREETTISET HAVAINNOT
Ihmisten välisistä riidoista ja väärinkäsityksistä suuri osa johtuu juuri hätäisesti tehdyistä tosiasioiden tulkinnoista. Siksi meidän onkin vaikeissa vuorovaikutustilanteissa syytä aina kysyä mitä todella on tapahtunut. Emme saa tyytyä ensimmäiseen mieleemme tulevaan tulkintaan siitä mitä on tapahtunut, koska tämä tulkinta on suurella todennäköisyydellä värittynyt omien toiveidemme ja pelkojemme mukaisesti. Emme ehkä voi välttää sitä, että meillä on taipumus nähdä ja kuulla todellisia vuorovaikutustilanteita valikoivasti ja tulkita kokemamme liian heppoisilla perusteilla. Mutta voimme harjoitella konkreettisten havaintojen tekemistä niin, että vähitellen opimme tulkitsemaan toisten käyttäytymistä vähemmän vääristyneesti.
Esimerkki: Sukupolvien välinen kuilu
Yhdistyksen johtokunnan jäseneksi valittiin aktiivisen oloinen nuori. Uusi jäsen otti aluksi innokkaasti kantaa käsiteltäviin kysymyksiin, mutta mitä pidemmälle johtokuntakausi eteni, sitä vähemmän hänellä tuntui olevan sanottavaa. Kun uusi johtokunnan jäsen kesken toimikauttaan anoi eroa tehtävästä, johtokunnan vanhemmat jäsenet saivat vahvistusta uskomukselleen, että nuoria ei kiinnosta vastuun kantaminen yhdistyksen ja sen toiminnan kehittämisestä. Nuoren oma tulkinta asiasta oli toisenlainen. Hänellä vahvistui uskomus siitä, että yhdistyksen vanhat konkarit eivät ole valmiita luopumaan saavutetusta vallasta niin paljon, että nuorten kokemuksille ja näkemyksille raivattaisiin elintilaa.
Oleellista ei ole se oliko jompikumpi tilanteen tulkinnoista lähempänä totuutta vaan se, että nuorten toive päästä vaikuttamaan ja vanhempien toive saada toimintaan uusia vastuunkantajia ei tällä kertaa toteutunut.
Harjoitus: Tarkentavat kysymykset
Tarkentavilla kysymyksillä voi arkisissa yhdistyselämän tilanteissa auttaa itseään luomaan tapahtuneesta todellisuuteen perustuvan mielikuvan. Peruskysymykset alkavat sanoilla mitä, missä, koska, kuka, millä tavalla jne. Vältä kysymyksiä tehdessäsi miksi -sanalla alkavia kysymyksiä, sillä tapahtuman takana olevia syitä kannattaa pohtia vasta sen jälkeen, kun tarkentavien kysymysten avulla on luotu tulkinnoista vapaa yhteinen mielikuva tapahtuneesta.
Valitse yksi luonnollinen tilanne esim. johtokunnastasi, harrastusryhmästäsi tai jostain projektista. Kuuntele jonkun ryhmän jäsenen kertomusta jostakin toimintaan liittyvästä tapahtumasta ja harjoittele tarkentavien kysymysten tekemistä. Kirjaa kokemuksesi ja havaintosi ylös myöhempää tarkastelua varten.
Tarkentavat kysymykset viestittävät kanssaihmisillemme myös kiinnostuksemme asiaa tai tapahtumaa kohtaan. Tarkentavin kysymyksin ilmaistu kiinnostus auttaa etenkin silloin, kun keskustelun ilmapiiri on epäröivä, toisia kyttäävä tai muuten epäluuloinen.
|
